Metsästysseura

Seuran esittely

Pudasjärven Metsästysseura ry perustettiin sunnuntaina syyskuun 12. päivänä 1959. Seura on merkitty PRH:n yhdistysrekisteriin rekisterinumerolla 78503. Y-tunnus on 2068460-6.

Metsästysseuran tarkoituksena on harjoittaa järkiperäistä metsästystä sekä riistanhoito- ja luonnonsuojelutoimintaa. Tämä on kirjattu myös seuran sääntöihin.

Seurassa on jäseniä tällä hetkellä alle 200. Seuralla on käytössään metsästysmaita lähes 15’000 ha hirven ja pienriistan metsästykseen. Näistä pienriistan metsästystä varten on seuran jäsenille yli 7’500 ha metsästysmaita. Tämän lisäksi seuralla on käytössään Metsähallituksen aluelupa valtion maille hirvenmetsästykseen (yli 16’000 ha).

Seuran omistuksessa on Riistariihi -niminen riistateurastamo metsästysmaiden keskellä. Se otettiin käyttöön vuonna 2006.

Seuran historiikki

Seuran perustamisen aikoihin, toisen maailmansodan jälkeen Suomi ja Pudasjärvi olivat hyvin erilaiset, mitä nykyisin. Elintarvikkeiden kulutusta oli säännöstelty syyskuusta 1939 helmikuuhun 1954 saakka, lähes viisitoista vuotta. Senkään jälkeen elintarviketilanne ei ollut normaalitasolla, koska Suomen peltopinta-alasta oli menetetty luovutetun Karjalan mukana n. 10% . Miesväestä moni oli vammautunut tai kuollut sodassa. Koneita ei juuri ollut. Peltotyöt tehtiin hevosilla. Elettiin luontaistaloudessa.

Kuva: Pudasjärven kaupungin arkisto / Wanhat

Heti sotien jälkeen kaikenlainen aseisiin liittyvä toiminta oli suurennuslasin alla, kun Suomessa toimi liittoutuneiden valvontakomissio, 160 jäsentä, syyskuusta 1944 syyskuun loppuun 1947. Epäiltiin, että perustettavat aseelliset seurat ovat jatkoa suojeluskunnille tai muille aseellisille järjestöille. Asekätkentäjuttu oli vielä hyvässä muistissa. Siihen osallisista muutamat olivat vielä vankilassa. Noottikriisi ja yöpakkaskaudet olivat 60-luvun alkupuolen valtakunnallisesti tärkeimmät uutisaiheet. Metsästysseuran perustaminen tuona aikana ei ollut kovin tavallista.

Pudasjärven väestö oli 60-luvulle tultaessa kasvanut suurimmilleen, lähes 16’000 asukkaaseen. Niukkoja elintarvikevarastoja on kartutettu aiempina vuosisatoina kalastuksella, mutta myös metsästyksellä.

Metsästys oli järjestäytymätöntä. Jokainen metsästi omilla maillaan, naapurin mailla tai valtionmaalla lähinnä pienriistaa. Hirviä ei juuri ollut.

Seuran perustaminen

Pudasjärven metsästysseuran perustava kokous pidettiin 12.9.1959 Matti Poroputaan talossa. Läsnä olivat riistapäällikkö Erik Nyholm ja paikalliset metsämiehet kalastusneuvoja Matti Poropudas, Toivo Lammela, Veikko Höglund ja verojohtaja Ensio Lehvilä.

Kokouksessa todettiin, että riistakannat olivat pienentyneet ja riistanhoitotyö oli puutteellista ja hajanaista. Lisäksi todettiin, että ulkopaikkakuntalaiset olivat aloittaneet metsästysmaiden vuokrauksen Pudasjärven alueelta. Kokous päätti yksimielisesti perustaa oman metsästysseuran paikkakunnalle. Nimeksi tuli Pudasjärven metsästysseura ry ja kotipaikaksi Pudasjärven kunta.

Seuran ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat Eino Kuismanen, Matti Poropudas, Toivo Lammela, Veikko Höglund, Ensio Lehvilä ja Reino Viranko. Varajäseniksi valittiin Martti Vikström, Simo Saarinen ja Yrjö Kangas.

1960 -luku

Seura järjesti mm. haulikkoammunnan taitomestaruustilaisuuksia ja savikiekkoammunnan harjoitustilaisuuksia. Niissä kiinnitettiin huomiota myös aseiden käsittelyyn ja varotoimenpiteisiin ammuntapaikalla. Piirin ammuntamestaruuskilpailuissa Hiukkavaarassa menestys oli hyvä. Seuran jäseniä oli tuolloin, vuonna 1961, 31 henkilöä. Rahavarojen kartuttamiseksi järjestettiin kovaäänistanssit Suojalinnassa.

Seuran maanvuokrauskysymys oli jatkuvasti vireillä ja valistustyötä tehtiin. Kirjallisten sopimusten tekeminen oli kohdannut jatkuvasti vaikeuksia. Merkittävä saavutus oli metsästysvuokrasopimus Pudasjärven seurakunnan kanssa 1965. Siinä vuokrattiin seuralle 1100 ha seurakunnan maita. Aukusti Taipaleelle myönnettiin oikeus vuokramaille hirvenmetsästykseen. Myös hirvilaskenta suoritettiin. Riistavalvontaa suoritettiin vuokramailla. Vuokramailta oli kaadettu myös hirviä.

Riistanhoitotyössä kiinnitettiin huomiota varsinkin varisten hävittämiseen keväällä. Telkän pönttöjä laitettiin Tuulijärven, Hollonlammen ja Pudasjärven rannoille.

1970 -luku

Metsäkanalintukannat olivat suurimmillaan moneen vuoteen. Teeriä oli jopa satojen lintujen parvissa. Syy siihen lienee ollut Neuvostoliiton luoteisosissa roihunneissa suurissa metsäpaloissa, mitä pakoon linnut olivat lähteneet.

Metsäkanalintukanta kuitenkin romahti muutaman vuoden jälkeen. Lienevätkö suuret teeriparvet vaeltaneet muualle. Talvi 1970-71 oli ennätysluminen. Lunta oli yli metri, mikä vaikeutti monen metsäneläjän elämää. Riiistapelto tehtiin Hollolle. Koppelo ja metso rauhoitettiin seuran mailla.

Ensimmäiseksi seuran kunniajäseneksi kutsuttiin Jaakko Rotonen. Jäseniä seurassa oli jo 85 ja vuokramaita 2350 ha.

Seura osallistui ensimmäisen kerran hirvijahtiin 1976. Hirvi oli ollut Pudasjärvellä rauhoitettu usean vuoden ajan 60-luvun lopusta lähtien. Hirvi jäi tuona vuonna saamatta, mikä kuvastaa sitä, että hirvikanta ei ollut vielä noussut. Metsästysmaita saatiin vuokrattua suurella työllä 4497 ha.

Seura täytti 20v 1979. Sen kunniaksi Eino Riekki suunnitteli seuralle hiha- ja reppumerkin. Se jaettiin kaikille seuran jäsenille. Seura sai Ritva Tenhusesta ensimmäisen naisjäsenen.

Hirvi kaadettiin 12.11.1979. Seuraavan viikon lauantaina vietettiin komeat hirvipeijaiset. Pudasjärven rhy muisti pronssisella ansiomerkillä ja standaarein Paavo Kuosmasta ja Eino Riekkiä.

1980 -luvulta ->

Seuralla oli jäseniä jo lähes 200. Seuraan olisi ollut tulossa enemmänkin jäseniä, mutta kaikkia halukkaita ei voitu ottaa jäseniksi.

Hirviporukka asetti viisi kappaletta nuolukiviä Iijokivarteen. Hirviporukka rakensi myös viisi ampumalavaa turvallisuuden lisäämiseksi. Noviisijäsenet rakensivat hanhien syöttölavan, jossa ainakin sorsat vierailivat.

Kaikki kanalinnut rauhoitettiin 1985. Yksi hirvi oli ammunnan jälkeen ”kontturoinut” muutamia kymmeniä metrejä väärälle puolelle rajaa ja myytiin valtion toimesta putkalla.

Hirvipeijaisissa aloitettiin ensimmäistä kertaa ilmainen hirvenlihapakettien arvonta. Hirvipeijaisiin osallistui ennätysmäärä, pitkälti yli 100 seuran jäsentä ja maanomistajaa.

Hirvimiehet tekivät nylkyliiterin Selpakkaan vanhoista hirsistä. Seinät olivat tehty varaamattomista hirsistä, eikä liiteri ollut mitenkään eristetty.

Seuran 40v -juhlat pidettiin hirvipeijaisten yhteydessä 1999. Pudasjärven riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Heikki Herukka ojensi yhdistyksensä standaarin seuralle. Seuran puheenjohtaja Lauri Polvi luovutti Eero Ahoselle ja Eino Riekille seuran merkin ja kukitti tilaisuuden emännät ruusuilla.

Jäsenmäärästä

Seuran jäsenmäärä lähti heti perustamisen jälkeen voimakkaaseen kasvuun. Vuosi seuran perustamisesta jäseniä oli 35, mutta jo vuonna 1981 liittymisehtoja tiukennettiin ja jäsenmäärän kasvua rajoitettiin niin, että seuraan pääsi vuokraamalla metsästysmaita seuralle. Jäsenmäärä on vakiintunut noin 160-170 jäseneen.

Maanvuokrauksesta

Seuran perustamisesta lähtien on nähty tärkeäksi saada kaikki seuran alueen sisällä olevat maat metsästysvuokrasopimuksen piiriin. Alkuvuosina siihen panostettiin voimakkaasti. Viimeisen vuosikymmenen aikana määräaikaiset vuokrasopimukset on pääsääntöisesti saatu muutetuksi toistaiseksi voimassa oleviksi. Se on helpottanut huomattavasti puheenjohtajan ja seuran johtokunnan työtä.

Hirvenmetsästyksestä

1800-luvun alussa hirvenmetsästyksestä tuli rajoittamatonta, kun Ruotsin vallan aikaiset metsästyssäädökset menettivät Suomessa merkityksensä eikä Venäjän valtio säätänyt Suomelle erillisiä metsästyssäädöksiä. Yhdessä suurpetojen saalistuksen kanssa tämä johti 1850-luvulla hirven harvinaistumiseen lähelle sukupuuttoa.

Hirvi on ollut kokonaan rauhoitettu vuosina 1868–1896. Vuosina 1923–1932 hirvi oli rauhoitettu. Viime vuosisadan alkupuolella salametsästys uhkasi hävittää hirvet sukupuuttoon. Silloin Parkanossa Pirkanmaalla metsänhoitaja ryhtyi suojelemaan hirviä. Parkanon paronina tunnetun metsänhoitaja Gustaf Wrede af Elimän johdolla saatiin kiinni muutamia hirviä. Ne pantiin vartioituun aitaukseen suojaan salametsästäjiltä.

Itsenäistymisen aikoihin Suomen hirvikannaksi arvioitiin vain muutamia kymmeniä eläimiä, mutta Wreden suojelutoimien ansiosta hirvikanta alkoi elpyä. Muutaman vuoden kuluttua isosta aitauksesta voitiin vapauttaa runsastunut hirvilauma. Hirvikannan lisääntymistä edesauttoi myös vuonna 1923 asetettu metsästyskielto.

Alkutalvesta 1935 maatalousministeriö pani toimeen Suomen ensimmäisen hirvikannan inventoinnin. Kanta-arvioksi saatiin noin 3’500 hirveä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Pudasjärvellä suurimmat vuosittaiset hirvilupamäärät ovat olleet yli 2’000 eläintä.

Sota-aikana kaikki riista oli tarpeen hengen pitimiksi, minkä seurauksena riistakannat olivat huonoja. Maatalousministeriön vuonna 1941 toimeenpaneman tiedustelun mukaan maassa eli 8’700–11’000 hirveä. Keskimäärin lupia myönnettiin runsaat 2’000 vuodessa ja niistä keskimäärin 46% tuotti tulosta.

Metsästys oli ennen seuran perustamista järjestäytymätöntä. Hirvi oli harvinainen jopa niin, että hirvenjäljet kylässä olivat niin harvinaiset, että asia ylitti lehdessä uutiskynnyksen. Metsänhakkuut olivat pitkään harsintahakkuita, mikä ei tarjonnut hirville ravintoa. Vasta, kun 50-luvulla alkaneet suuret metsäojitukset ja aukkohakkuiden vuoksi kituvat metsämaat muuttuivat nuoriksi taimikoiksi, vesakoiksikin, hirvien ruokamaat suorastaan räjähtivät kasvuun.

Hirvenmetsästys oli alkuvuosina lähinnä kyttäyspyyntiä, kun vain muutama mies osallistui hirvenpyyntiin. Metsästys tapahtui talviaikaan, kun lumi tuli aikaisin ja hirvenmetsästys alkoi vasta lokakuun puolivälissä. Hirviä saatiin vuosittain saaliiksi korkeintaan yksi tai muutama yksilö. Hirvet olivat melkein yhtä harvinaisia mitä nykyisin karhukanta.

Huonon hirvikannan vuoksi hirvi rauhoitettiin kaikelta metsästykseltä vuosina 1969 - 1971. Sen jälkeen kanta alkoi vahvistua niin, että muutamia lupia alkoi seuralle tulla. Kesti kolme vuotta ensimmäisen luvan saannista, ennen kuin ensimmäinen hirvi saatiin saaliiksi. Metsästys oli lähinnä ajometsästystä ja jossakin määrin kyttäysmetsästystä. Hirviä ja miehiäkin oli vähän, joten saaliin saanti oli sattumaa.

1980-luvun puolivälissä hirvilupamäärät alkoivat nopeasti kasvaa. Hirvimäärä oli kasvanut nopeasti rauhoituksen ja tiukan lupasäätelyn vuoksi. Samalla hirvivahinkojen määrät niin maanteillä kuin metsissäkin kasvoivat. Kun metsästystä aikaistettiin syyskuun puoliväliin, hirvet olivat vielä vesistöjen ympärillä kesälaitumilla. Niinpä seuran hirviajosta saattoi tulla montakin hirveä. Parhaimmillaan yhdestä ajosta saatiin kaadetuksi kuusikin hirveä. Siinä Selpakan pieni hirsinen vaja kävi pieneksi.

1980-luvulla alkoivat ensimmäiset koirat tulla mukaan hirvimetsälle. Pudasjärven metsästysseurassa alan pioneeri oli Olli Haipus. Hänen harmaapystykorvillaan saatiin usein saalista. Vaikka harmaapystykorva ei ole kovin halukas uimaan, Ollin koira oli uinnissa mestari niin, että Livonsaareen uivat hirvet eivät olleet turvassa Ollin koiralta. Toisaalta Ollin metsästyspäivä saattoi jatkua seuraavan vuorokauden puolelle, kun koira ei malttanut lopettaa metsästystä. Nykyaikaisia GPS-laitteita ei silloin ollut apuna koiran löytämisessä.

Myöhemmin 2010 jälkeen Asko Laakkosen koira Rekki on ollut verrattomana apuna syksyn hirvijahdissa. Sitkeästi Rekki on mennyt hirven perässä niin saareen kuin mantereellekin. Vesi ei ole ollut esteenä. Kaatoja Rekille lienee jo lähes 70.

Hirvimiesten ukkoutuessa koirametsästys on vallannut alaa. Nykyisin valtaosa hirvenmetsästyksestä tapahtuu koirametsästyksenä. Enää metsästys ei ole ihan sattuman kauppaa, kun melkein jokaisella hirvimiehellä on kännykässä GPS -ohjelma ja hirvikoiralla kaulassa GPS -koiratutka. Uusia koiria on 2019 kasvamassa puolenkymmentä, joten homma hoitunee jatkossakin.

Riistateurastamosta

Hirvenkaatomäärien kasvaessa saaliin käsittelytilojen tarve tuli entistä ajankohtaisemmaksi. Vanha lahtivaja ei riittänyt suurelle hirvimäärälle, eikä siellä pystynyt säätelemään säilytyslämpötilaa. Niinpä jouduttiin turvautumaan monenlaisiin tilapäisiin keinoihin, jotta ruhot eivät jäätyisi tai mädäntyisi. Eräänä vuonna jouduttiin hirviä viemään ulkopuolisen autotalliin suojaan jäätymiseltä. Aina ei onnistuttu, joten hirven paloittelu tapahtui poikkeuksellisesti pistosahalla. Toisena vuonna oli vaarana mädäntyminen, jolloin jouduttiin etsimään, mistä löytyy kylmiötilaa hirvien riiputtamiseen. Olipa eräänä vuonna tarkoitus viedä muutama hirvi Ranuan poroteurastamoon, ellei paikkakunnalta löydy tilaa hirven ruhoille.

Monessa seuran talvikokouksessa asiaa pohdittiin. Lopulta vuonna 2004 päätettiin, että nimetään ryhmä valmistelemaan uuden hirviteurastamon rakentamista. Ryhmään kuuluivat Pentti Timonen, Hannu Nissi, Pertti Mikkonen, Seppo Rensujeff ja Jaakko Lukkari. Nimeksi riistateurastamolle valittiin ”Riistariihi”.

Asian tiimoilta käytiin tutustumassa muutamiin hirviteurastamoihin ja paikalliseen poroteurastamoon. Toiminnallisen suunnittelun ja rahoitushakemukset teki Hannu Nissi. Rakennuspiirustukset ja kustannusarvion teki rakennusmestari Veli-Matti Kalaja. Pääsuunnittelijana toimi Pentti Timonen.

Rakennustöihin osallistui 17 hirviporukan jäsentä. Suurin osa töistä tehtiin talkooporukalla. Ulkopuolisilla teetettiin ainoastaan muutamat erityistyöt: esim. perustusharkkojen muuraus sekä kylmäkoneiden ja teurastamon lattiapinnoitteiden asennus.

Rakentamiseen tehtiin talkootöitä 3’559 tuntia. Siinä luvussa on mukana vain varsinaiset rakennustyöt. Niistä puuttuu mm. suunnitteluun, työnjohtoon, tavaran hankintoihin, laitteiden hankintoihin sekä tarvikkeiden purkutöihin kulunut aika. Ne mukaan laskien työtunteja lienee kulunut yli 4’000.

Riistariihen rakennusaikana lihahygienialaki ja -asetus uudistettiin. Riistateurastamosta pyrittiin tekemään hygieniavaatimuksiltaan niin hyvä, että lihantarkastus siellä onnistuisi uusien, tarkempien vaatimustenkin aikana. Olihan kaupungin pääemännältä tullut ukaasi, ettei kouluille pääse pitämään peijaisia muutoin kuin tarkastetulla hirvenlihalla. Eläinlääkäri tarkastavana viranomaisena oli vaatinut entistä parempia tiloja. Ainoastaan poroteurastamon tilan täyttivät silloiset uudet ehdot.

Teurastamo on osoittanut tarpeellisuutensa. Paitsi omia hirviä, Riistariihessä on teurastettu merkittävä määrä vuosittain muiden seurueiden hirviä lähikuntia ja Sallaa myöten. Sisään on päässyt aina vuorokauden ympäri.